Lähes poikkeuksetta lastenkodeissa ja sijaisperheissä törmää tilanteeseen, jossa
yksi tai kaksi lasta kuormittavat
arkea. ”Se tekee meidät ihan hulluksi” vanhemmat tai työntekijät kuvaavat. ”Se
vetää lähelle ja työntää taas pois”.
"Mikään keino ei riitä, ihan kuin se ei tuntisi empatiaa”. Nämä ovat voimattoman
mielen kuvauksia.

Väsyneen ja uupuneen mielen ongelma on se, että se alkaa helposti
patologisoimaan. Tällä tarkoitetaan ilmiötä, jossa toisen piirteet, ominaisuudet ja
oireet aletaan näkemään pysyvinä. Tälläinen tulkinta ja tarina pitää yllä pysyvää
kokemusta identiteetistä, vaikka ihmisen tiedetään kehittyvän koko ajan
välittäjäaineiden sekä solujen tasolla. Myös persoona muuttuu ja kehittyy, ihan
eläkepäiville asti.

Pelkkä pysähtyminen ei ole ongelma, vaan yhtäkkiä yhdestä lapsesta saattaa tulla
monta lasta. Lapsi voi samaan aikaan olla surumielinen, hetken päästä leikkiä
huomiota etsivää kissaa ja puolen tunnin päästä olla aggressiivinen. Tällainen
peroonan rakenteiden hajaannus on omiaan aiheuttamaan hämmennystä läheisessä
hoitajassa tai terapeutissa. Ikävän usein on myös tyypillistä, että hoitoverkosto
kokee saman hämmenyksen. Hämmennys näkyy yleensä ristiriitoina. Poliklinikka
ehdottaa osastohoitoa, sosiaalityöntekijä sijoitusta toiseen paikkaan, koska mikään
lääke tai hoitomuoto ei näytä ensialkuun tepsivän. Kaiken lisäksi näyttää siltä, että
lapsi nauttii sekavasta tilanteesta, mutta kukaan ei uskalla sanoa sitä ääneen, koska
ei halua tulla leimatuksi.

Tällaisessa tilanteessa saattaa olla kysymys kiintymystraumasta. Kiintymyssuhteen
häiriintymisellä on monta nimeä. Yleisesti käytetään nimikettä RAD (reactvie
attachment disorder). Se tarkoittaa kiintymyssuhteen häiriintymistä niin, että
suhteessa aikuiseen lapsi toteuttaa useita eri kiintymysmalleja. Lapsi saattaa olla
samaan aikaan välttelevä tai liian helposti ”vieraan mukaan lähtevä”. Kiintyminen on
ristiriitaista ja läheisen suhteen muodostamista haittaa voimakas fobia. Häiriöstä voi
puhua myös silloin kun kiintymystä vaikeuttaa traumakokemus. Jos
kiintymyssuhdetta hoidetaan pelkkänä mallina, voidaan helposti unohtaa
samanaikaisen trauman merkitys.